Turkkikoira ja vaatteet. Pukemisen hyödyt ja haitat
Kirjoitan tässä nyt erityisesti turkkikoirien pukemisesta ja turkinhoidon näkökulmasta. En käsittele tekstissäni lyhytkarvaisia rotuja, urheilu ja/tai työkoiria tai vanhoja koiria tai pieniä pentuja. Teksti on kirjoitettu perusterveen aikuisen turkkikoiran hoidosta ja vaatetuksesta ja sen hyödyistä ja haitoista.
Koirilla on turkki, jonka tarkoitus on suojata koiraa kylmältä ja kuumalta. Jotta turkki suojaisi koiraa kylmältä ja kuumalta, on sen oltava hyvässä kunnossa. Toisin sanoen takkuinen ja huopaantunut turkki ei lämmitä. Eikä myöskään viilennä kesällä. Nykyään markkinoilta löytyy varsin kattava valikoima jos jonkinlaista nuttua, haalaria ja töppöstä koiralle kylmyyttä vastaan. Olisi kuitenkin järkevää miettiä, tarvitseeko pitkässä turkissa oleva koira oikeasti syyskuusta-huhtikuuhun toppatakkia/haalaria? Ongelma on siinä, että pitkät ja laskeutuvat turkit (esim. apso,hava,cotton) menevät hetkessä takkuun näiden käytöstä. Siihen yhdistettynä märät kelit ja epäsäännöllinen hoito, niin koira on hetkessä huopalaatan peitossa. Turkinhoidon tärkeys tulee tällöin esiin. Etenkin nuorten koirien turkit, jotka ovat vielä ”kesken” ja vasta vaihtumassa aikuiskarvaan, menevät takkuun vielä nopeammin turkin pehmeyden vuoksi. Pehmeät pystyturkkiset rodut (esim. bichon, villakoirat) kestävät vaatetusta hieman paremmin, mutta tarvitsevat myös tarkkaa hoitoa pysyäkseen takuttomana. Takkuuntumiseen vaikuttaa koiran turkinlaatu ja hoito tottumukset. Kunkin rodun sisältä löytyy paljon eri turkinlaatuja.
Esimerkkinä, kun trimmaamoon tulee tammikuun pakkasilla cotton asiakas, joka on käyttänyt toppatakkia syyskuusta asti. Koiraa on välillä kotona pesty ja harjailtu. Koira on päässyt takkuuntumaan ja huopaantumaan niin pahasti, ettei vaihtoehtoja ole muuta kuin ajaa turkki pois 10-terällä (1,5mm). Kysymys kuuluukin, tarvitsisiko koira nyt takkia? Kyllä tarvitsisi. Pelkkä kevyt untuva ihon päällä ei enää suojaa ja lämmitä koiraa. Onneksi karva kasvaa takaisin. Olisiko pitkässä turkissa oleva cotton tarvinnut takkia jo syyskuusta alkaen? Enpä usko. Tämä on hyvin tyypillinen esimerkki trimmaamoissa. Trimmaajat eivät odota kone kädessä, että ”kumpa pääsisin ajamaan taas seuraavan turkin alas”. Ei, trimmaajat eivät sitä halua tehdä. Mutta valitettavan usein se on ainut järkevä vaihtoehto siinä kohtaa, kun koira on yhtä huopalaattaa päästä häntään. Olen minäkin selvittänyt pahasti takkuun päässeitä turkkeja, mutta onko se koiran edunmukaista? Ei. Pahasti takkuuntuneen turkin avaaminen on hidasta, työlästä ja tekee koiralle kipeää. Mitä takkuisempi turkki, sitä enemmän siitä lähtee karvaa selvityksen yhteydessä, jolloin myös lopputulos on epäsiistimpi.
Välillä myös turkkia halutaan suojata likaantumiselta ja kastumiselta, jolloin yleensä koiralle hommataan suojahaalari. Haalareissa usein sama ongelma kuin takeissa, ne takuttavat. On oltava tarkkana, tekeekö haalari turkille enemmän haittaa kuin alkuperäinen tarkoitus turkin suojaaminen. Meidän apsoista toinen lenkkeilee keväästä syksyyn metsähaalarissa. Lenkkeilemme ainostaan metsissä ja luontopoluilla. Jos koiralla ei olisi haalaria, se olisi ensimmäisen sadan metrin jälkeen jo niin täynnä risuja ettei se voisi enää kävellä. Tämän koiran turkki kestää pitää haalaria eikä se takkuunnu kokonaan. Toisella apsollamme taas ei voi haalaria (tai mitään muitakaan vaatteita) pitää. Sen turkki on kauttaaltaan aivan takussa yhdenkin lenkki kerran jälkeen. Tällä koiralla on niukempi turkki, joten siihen ei niin pahasti tartu roskat, mutta kyllä siihenkin tarttuu. Olemme huomanneet risujen ja roskien tämän koiran kohdalla olevan pienempi paha kuin haalarin takuttama turkki. Laitammekin usein lenkille turkin ponnareilla ylös kiinni, jotta roskia tarttuisi vähemmän. Täytyy huomauttaa vielä, että molempien apsojemme pesuväli on 7 (+-1) päivää, jolloin haalarissakaan lenkkeilevä ei ehdi takkuuntua liikaa. Kunnon talvi, jolloin on lunta ja pakkasta on meidän suosikki vuodenaika turkkikoirien kanssa. Lumen vuoksi koirat pysyvät puhtaana pidempään ja turkkeihin ei tartu roskia. Eikä suojahaalaria tarvita kuin ainoastaan nollakelillä, ettei lumipallot tartu karvoihin.
Haalareissa lenkkeileviltä koirilta kannattaa erityisesti tarkastaa lahkeen suiden kohdat eli ranteet. Niihin tulee useimmiten takut. Etenkin, jos haalari on jaloista kastunut. Myös kainalot, rinta ja niska. Meillä myös bichonit käyttävät metsä/kurahaalareita huonoilla märillä keleillä, jos ovat juuri pestyjä. Likaiseen turkkiin en viitsi haalaria enää pukea. Likainen turkki haalarin alla takkuuntuu helpommin kuin puhdas. Bichonitkin käyvät meillä pesulla noin 7–10 päivän välein, joten turkit eivät ehdi takkuuntua liikaa, vaikka haalaria käytän huonoilla syksyn keleillä.
Talvihaalareita en ole koskaan koirilleni pukenut, en koe niitä tarpeellisiksi pitkässä turkissa oleville bichoneille tai apsoille. Ja lisäksi vaakakupissa painaa turkin takkuuntuminen. Tykkään pukea bichoneille kovilla pakkasilla talvitakit, koska kyllä ne varmasti lisälämmitystä tuovat, ja koska irtiollessa näemme paremmin, missä ne menevät lumen seassa. Mutta tykkään myös hoitaa turkkeja. Olen huomannut, että vähiten takuttavat takit/haalarit, joissa on liukas sisäpinta. Fleecepintaiset vaatteet ovat minun kokemuksen mukaan eniten takuttavia. Apsoilla ei kovilla pakkasillakaan ole talvitakkeja turkin takkuuntumisen vuoksi. Apsoilla on suojaava pitkä karva, jonka alkuperäinenkin tarkoitus on ollut suojata koiraa Tiibetin ankarilta olosuhteilta. Hyvin ovat pärjänneet, sillä tähän asti ei Suomessa ole niin kovia ja pitkiä pakkasjaksoja ollut. Ja lenkit pidetään kovilla pakkasilla sopivan mittaisina.
Summa summarum:
Mikäli tykkäät pukea pitkäkarvaiselle koiralle vaatetta niskaan ja se oikeasti tarvitsee niitä, niin hoida erityisen hyvin turkkia. Mitä enemmän puet koiraa, sitä enemmän turkinhoidon tärkeys korostuu. Säännölliset pesuvälit ja säntillinen hoito, ettei takkukatastrofi iske.
PS. Blogin lukijoille -5% alennus rotukohtaisista turkinhoidon ja trimmauksen videokursseista. Käytä koodia: mercuritesblogi
