Rotuesittelyssä: Coton de tuléar
Coton de tuléar kuuluu FCI-ryhmään 9 eli kääpiö-ja seurakoiriin. Cottonin alkuperäismaa on Madagaskar, josta se on levinnyt muualle maailmaan. Ranskaa pidetään rodun vastuumaana.
Cotton on pieni ja valkoinen pitkäkarvainen seurakoira. Luonteeltaan ne ovat iloisia ja seurallisia. Cottonit pidetään koiramaailman klovninana sen iloisen ja pirskahtelevan luonteen vuoksi.
Cottonin turkki on puuvillamainen, josta rodun nimikin on peräisin. Päävärinä cottonilla on valkoinen, korvissa voi olla harmahtavaa/kerman väriä. Usein väri haalistuu iän myöten. Cottonin turkki on yksi haastavimmista turkkirotujen turkeista johtuen sen turkin huokeudesta. Turkkia on hoidettava säännöllisesti, ettei se pääse takkuuntumaan. Cotton ei ole varsinaisesti trimmattava rotu, vaikkakin tassuja ja hygieenialueita siistitään. Halutessaan turkin voi myös pitää lyhyenä.
Koska rodun harrastajat ovat parhaita kertomaan rodusta, olen koonnut lyhyet haastattelut. Olkaa hyvä!
(Rotumääritelmä löytyy täältä)
Kuka olet?
Olen Saara 29v ja kuuden koiran omistaja. Kasvatan cotoneita kennelnimellä Sanjamico´s. Pamukki tuli meidän perheeseen minun ollessani 8v. Ensimmäisen oman koirani Jerryn sain 2006 eli silloin kun olin 14v. Siitä sitten perään tulikin Oliver 2007. Eli olen omistanut cotonin suurimman osaa elämästäni, joten turkinhoito on siis varsin tuttua puuhaa. Meillä on myös Oliverin poika Rasmus, löwchen Rico sekä kaksi omaa kasvattiani Brandon ja Ronja. Ensimmäiset Sanjamico´s pennut syntyivät vuoden 2019 joulukuussa. Eli vaikka olen rodun piirissä ollut jo pitkään, niin kasvattajana olen aika uusi. Harrastan koirieni kanssa ihan omaksi iloksi ilman sen kummempaa kisatavoitetta agilityä, rallytokoa sekä noseworkkiä. Käymme myös näyttelyissä silloin tällöin. Näyttelyissä olemme käyneet pohjoismaissa, baltiassa ja lisäksi Oliverilla myös ryhmävoitto Venäjältä. Kaikista suurin saavutus näyttelyissä on ihan ehdottomasti BIS-voitto ja oman kasvatinin Brandonin ryhmäsijoitus toisessa pentunäyttelyssään. Yksi parhaista kokemuksista on agilityssä — tosin ihan möllikisoissa Rasmuksen supernopea 0-tulos. Olimme ennen tätä käyneet pari möllikisaa, joista tuloksena iso liuta virhepisteitä ja karkaaminen radalta. Tämä kuvastaa hyvin sitä kuinka näistä hassuttelijoista ei oikein koskaan tiedä millaisella tuulella ne on.
Miten olet päätynyt tähän rotuun?
Meillä oli naapurustossa pieni valkoinen coton/havanna-tyyppinen sekarotuinen koiruus. Pamukki oli varsin hauska tapaus. Ulkoilutin Pamukkia aina koulupäivän päätteeksi ja monien sattumusten kautta tämä pieni pumpuli päätyikin meidän perheenjäseneksi. Pamukista ei myöskään tullut meille mitään allergiaoireita, vaikka perheelläni on astmaa ja koira-allergiaa. Selvittelimme asiaa ja saimme tietää, että coton on usein hyvin siedetty koirarotu. En toki halua mainostaa cottonia minkäänlaisena allergiavapaana koirana, vaikka se onkin hyvin siedetty! Kaikkien ihmisten allergiat ovat kuitenkin yksilöllisiä. Oli varsin selvää, että halusin oman koiran ja “se voisi olla sellainen kuin Pamukki”. Juuri sopivasti isäni bongasi koiralehdestä esittelyn cotonista ja se oli sitten siinä. Cotonia kuvaillaan aina koiramaailman klovnina ja se joteinkin iski. Tässä rotuesittelyssä oli kuvia, kuinka coton seisoo takatassuillaan “tanssien”, istuu pallon päällä yms.
Millaisena koet rodun turkinhoidon?
Pääsääntöisesti suhteellisen helppona. Takkuikäisen cotonin turkinhoito on haastavaa ja jos turkin haluaa pitää hyvänä, on cotonia pestävä jopa parin päivän välein. Ajatus olisi pestä aina ennen kuin takkuja kerkeää tulemaan. Näin koira ja omistaja pääsevät helpommalla. Jos takkuikäisen pesee vain kerran viikossa, menee takkujen avaamiseen todella paljon aikaa. Kun takkuaika on selätetty, cotonin turkki on tyyliä “pese ja pidä” eli pesu kerran viikossa tai kahdessa riittää varsin hyvin. Cotonin turkkiin ei tarvitse koskea pesujen välillä. Pesujen välillä tehdyillä harjauksilla voi vain rikkoa cotonin hienoa karvaa ja näin se takkuuntuu hyvin herkästi. Toki koska coton on pieni ja valkoinen, niin kurakeleillä se kantaa kaiken kuran mukanaan ja pesu pitää suorittaa hiukan useammin.
Millaisia välineitä ja aineita käytät turkinhoidossa?
Pesen koiran aina pesutasolla, en ammeessa. Toki ihan kuraisimmat tassut saatan laittaa likoamaan. Joskus teen hoitoaineessa kylpemistä. Minulla on ihan perusshampoot ja hoitoaineet käytössä. En oikeastaan koskaan käytä enkä edes suosittele mitään valkoiselle koiralle tarkoitettuja shampoita. Ihan peruspesevä, kosteuttava shampoo on ok. Välillä turkki olisi hyvä pestä myös syväpuhdistavalla shampoolla. Omat lempparit ovat Mutneys, K9 ja Chris Christensen. Välttelen myös suuresti tuuheuttavia tai turkkia laskevia aineita. Toki peruskotipesuissa laitan välillä shampoon ja/tai hoitoaineen sekaan pari tippaa öljyä, koska se tekee todella hyvää karvalle. Kun öljyä käyttää tosiaan sen ihan tipan tai kaksi, turkki ei jää raskaaksi eikä kerää kaikkea likaa itseensä lenkillä. Shampoon ja hoitoaineen laimennan usein aika laimeaksi. Fööninä käytän ihan tavallista käsifööniä. Kuivaamisaika sillä on lähes sama kuin turbolla. Tykkään, että käsiföönillä kuivatessa saa karvan asettumaan kauniimmin, ja koirat yleensä nukkuu föönaamisen ajan. Eli minulla koira saa maata ja nauttia föönaamisesta. Harjaan turkkia vasta, kun se on vähän kuivahtanut. Useimmiten aloitan sekoiteharjalla, ja kun turkki kuivuu lisää föönatessa, otan metallipiikkisen harjan käyttöön. Takkuja en avaa ennen pesua saatika märästä karvasta. Saatan laittaa niihin pesussa hoitoainetta ns. raakana ja pesun jälkeen laimennettua hoitoainetta tai jotain kampausnestettä, ja näin suurin osa takusta liukenee ihan itsestään pois föönatessa. Kun koira on kokonaan föönattu, käyn koko turkin läpi vielä metallipiikkisellä harjalla (Madan) ja metallikammalla ihan kohta kohdalta, jotta kaikki mahdolliset takut löytyvät. Avaan ne kampaa ja normaalia pientä karstaa käyttäen. Naamaan käytän ihan pienen pientä ja tiheää kampaa, sillä saa näppärästi silmien alta kaikki karvat kammattua. Nostan myös aina vähän poskikarvoja ja kampaan huulten reunaa pitkin naamakarvat tällä kammalla. Sitten vielä pienet lateksilenkit ponnareiksi tai pinni päähän, ja puhdas coton on valmis hurmaamaan kaikki turkillaan !
Mikä tässä rodussa on parasta?
Luonne ihan ehdottomasti!
Coton on aina niin iloinen ja seurallinen. Ainakin meillä nämä seuraavat ihan jokaista liikettä, välillä vähän liikaakin
Mutta toisaalta coton osaa myös rentoutua ja rauhoittua aloilleen. Coton on myös aina valmis uusiin seikkailuihin ja sopeutuu todella hyvin kaikkeen uuteen — kunhan saa vain olla omien ihmisten kanssa, niin kaikki on tosi jees. Vaikka coton on pieni koira, niin se ei helpolla väsy. Sen kanssa voi lenkkeillä ihan huoleti. Cotonin kanssa voi myös harrastaa monipuolisesti (toki huumori näiden kanssa pitää olla kunnossa) esim. agilityä, rally-tokoa, koiratanssia, noseworkkia ja näyttelyitä.
Entäs haastavinta?
Coton osaa olla myös tempperamenttinen ja jopa hyvin vaativa. Voi olla vaikea hahmottaa, kuinka paljon näin pienessä koirassa voi olla energiaa, ja miten sen energian saa käytettyä oikein. Osa cotoneista voi myös olla haukkuherkkiä ja ilmaista itseään äänellä. Jos kohdalle sattuu vaativa coton kuten meidän vanhaherra Jerry, niin ei mene kyllä mikään ruoka-aika tai herkkuhetki ohi, kun tämä sen ääntelyllään kertoo. Toki turkinhoito voi olla pienoinen haaste; varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen coton, jolla on hyvin tuuhea turkki ja aivan tolkuton takkuikä. Tuo takkuikä saattaa nimittäin olla haastava myös jo kokeneelle. Tottakai oma haaste on metsälenkit täydessä turkissa olevan kanssa, kun kaikki risut tarttuu mukaan.
Terveisiä rodusta kiinnostuneille?
Jos löytyy paljon huumorintajua, niin coton on varsin oivallinen rotu.
Eikä tuota valkoista pitkää karvaa tarvitse murehtia. Kun tosiaan pääsee pahimman takkuiän ylitse, menee turkinhoito jo ihan rutiinilla. Toki cotonin turkin voi myös leikata lyhyeksi, mutta silloinkin pitää muistaa, kuinka se turkki kaipaa hoitoa myös silloin. Pitää myös muistaa, vaikka coton on pieni koira, niin se tarvitsee silti rajoja ja koulutusta. Ps. Kun hankkii yhden cotonin, se on kuin keksi, jota ei voi vain ottaa yhtä, hupsis vain, kohta niitä on ainakin kaksi.
